Tämä päivä. 18.11.2016, tämän minä aion muistaa starttipäivänä uuteen elämään!
Nyt se on niin, että tämä sokerin mässäily on tultava päätökseen tänään. Söin aamupäivällä välipalaksi neljä (!!) suklaapatukkaa, seurauksena vähintäänkin huono olo, hiukan jopa oksettava. Sokeripommia laimentaakseni piti sitten syödä leipä ekstrapaksulla siivulla valkohomejuustoa. Leivässä oli toki Chia-siemeniä, joten ne ehkä parantaa minut ollessaan superfoodia? Ai ei vain?
Miksi sitten kirjoitan blogia? Ehkä se auttaa itseäni, jos en tee tästä aikeestani diettiä "haluan laihduttaa" -meiningillä, vaan teen tästä "matkan" johonkin parempaan. Parempaan oloon... kengät jalkaan ilman hapenpuutetta ja kiristystä ohimoilla, rappuset laukaten ylös, enemmän happea harrastusten parissa yms. pientä (täydellisen ihanaa) asiaa. Todellisena bonuksena olisi mahtavaa, jos saisin tämän jatkuva tulehduskierteen jotenkin pois päältä. Se on poikinut sekin jo useamman leikkauksen, sairaalareissuja ja kahden vuoden liikuntakiellon. Yöks. Ehkä toivon Blogin avulla itseltäni parempaa itsekuria kun tiedän, että te lukuisat sadat ja tuhannet (perhaps miljoonat) lukijani seuraatte painoni kehitystä kuin James Bondia leffateatterissa... Popparit puolitiessä, jännityksestä lamaantuneena!
Jos onnistun, olen luvannut ostaa itselleni KALLIIN ja makeen ulkoilupuvun! Ulkoilupukujen hankkiminen on tällä hetkellä tuskaa! Rakastan ulkona liikkumista ja värikkäitä hyvin toimivia ulkoiluvaatteita.... jotka ei valitettavasti vaan yksinkertaisesti mahdu. Kaupassakaan. Siis ei löydy tarpeeksi isoa kokoa!
Nyt teillä kaikilla lähti silmäluomien takana oleva leffa pyörimään, mikä näky mahdankaan olla liian tiukoissa ulkoiluvaatteissani kävelytietä mittaamassa. No ei ole häävi näky! Kuvia en kyllä vielä laita, koska jos tämä matka tyssää heti alkuunsa, niin... niin. Ei ole kiva sitten. Mutta LUPAAAN, kautta kiven ja kannon, että jos saan kropastani ravistettua aikomani 20 kilogrammaa hevontuuttiin, laitan tänne ennen-jälkeen kuvia runsain mitoin. Sillä sitten olen ylpeä ainakin tästä saavutuksestani!
Miten tästä eteenpäin?
Tästä tulee päiväkirjani! Ihan omani, jota saa seurata joka haluaa. Joka ei halua, ei sitten seuraa! Retkahdukset, onni ja epäonni... kaiken lataan nyt tänne. Tai siis painokelpoisen. Painosta tulikin mieleeni:
Lähtötilanne: Pituus 160 cm, paino 80,8 kg, kahden lapsen äiti. Massaa on liikaa
